Rotu on saanut nimensä Ruotsin länsirannikolla Bohuslänissa Stenungsundin pitäjässä eläneen maanviljelijän Per Schillerin mukaan. Per Schiller syntyi vuonna 1858 ja kuoli uuden vuoden yönä 1892 - vain 34 vuoden ikäisenä.

 Schillerinajokoiran alkuperä ei ole täysin selvillä, mutta sen sukujuuret johtavat Itävaltaan aina 1400-luvulle. Ruotsalaiset sotilaat olivat tuoneet mukanaan useita erirotuisia mannermaisia ajokoiria sotaretkiltään Euroopasta. Per Schillerillä ja muutamalla muulla kasvattajalla oli käytettävissään suhteellisen suuri määrä siitoskoiria, joista useimmat oli tuotu Etelä-Saksasta, Sveitsistä ja Itävallasta. Jalostustyön tulos oli ajokoira, jolla oli erittäin hyvä sukukanta. Kantatauluista löytyi myös englantilaisia ajokoiria (harrier ja fox hound).

 Ensialkuun rodulla ei ollut nimeä, sillä ”Ruotsin Kennelliitto” (Svenska Kennelklubben) ei ollut vielä hyväksynyt rotua. Niitä kutsuttiin ”risteytetyiksi ajokoiriksi”. Nykyiset schillerinajokoirat ovat Per Schillerin kantakoirien Tamburini 1 ja Ralla 1 jälkeläisiä. Nämä koirat voittivat Ruotsin ensimmäisen virallisen koiranäyttelyn Tukholmassa vuonna 1886. Niiden pennunpennut Polka 1 ja Vals 1 voittivat koiranäyttelyn Göteborgissa vuonna 1891. Per Schillerin kuoltua jalostustyötä jatkoi hänen veljensä tohtori Karl Schiller.

 Rotu nimettiin vuonna 1907 ja vuodesta 1913 sen rotuominaisuuksia on vahvistettu, eikä sitä ole risteytetty virallisesti muiden rotujen kanssa ennenkuin vasta 1980-luvulla.

 1980-luvun alussa schillerinajokoirilla todettin paljon lonkkavikaa ja rodun terveyden edistämiseksi schillerinajokoiria risteytettiin tervelonkkaisen lutzerninajokoirauroksen kanssa. Göran Johansson ja Arne Holmgren toivat Serbiasta kuusi srpski gonic –ajokoiraa (Serbian Hound) Ruotsiin ja niistä ne, joilla oli terveet lonkat, risteytettiin shillerinajokoirien kanssa. Srpski gonic on schillerinajokoiran kanssa samantyyppinen rotu ja risteytykset sekä srpski gonicin että lutzerninajokoiran kanssa onnistuivat hyvin.

 ”Ruotsin Schillerinajokoira -yhdistys” (Svenska schillerstövarföreningen) perustettiin vuonna 1992 ja sen jälkeen schillerinajokoiran terveyttä on edistetty tiukan jalostusohjelman avulla. Vuonna 2007 ”Ruotsin ajokoiraliitto” (Svenska stövarklubben) totesi rodun olevan taas terve ja jopa lonkkavikaisia yksilöitä saa taas käyttää jalostukseen.

 Ruotsissa schillerinajokoiria lasketaan olevan noin 1200, Norjassa noin 100 ja Suomessa 150 rekisteröityä yksilöä (3.3.2008). Ruotsissa syntyy joka vuosi 100 – 200 schillerinajokoiran pentua.

 Rodulla on tunnettu mieltymys ajaa kettua, mutta sitä pidetään nykyisin ennen kaikkea hyvänä jäniskoirana. Schillerinajokoira on perusteellinen ja huolellinen jäljittäjä sekä tunnettu hyvinkuuluvasta haukustaan. Perhekoirana schillerinajokoira on ajokoirien joukossa ylivoimainen erittäin hyvän luonteenlaatunsa ansiosta.

 Schillerinajokoiran rotumääritelmä löytyy Suomen kennelliiton nettisivuilta:

http://www.kennelliitto.fi/FI/ => Koira => Rotumääritelmät => FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat => Schillerinajokoira.

Jos olet kiinnostunut schillerinajokoiran pennusta tai jos Sinulla on muuta kysyttävää, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen nordqvist.t.s@aland.net